Urheiluvakuutusten kenttä myllerryksessä

Viime aikojen keskustelu suomalaisen palloilun vakuutustilanteesta on ollut aiheellinen. Pohjola Vakuutus ilmoitti vetäytyvänsä ammattiurheilun lakisääteisen vakuuttamisen piiristä vuoden 2026 alusta. Tämä koski muun muassa Veikkausliigaa, Ykkösliigaa, Mestistä, Korisliigaa ja Superpesistä. Tilanne saatiin kuitenkin ratkaistua, kun If Vakuutus otti vastuulleen lakisääteisten urheiluvakuutusten tarjoamisen kaikille ammattiurheilijoille.

Vaikka vakuutusturvan jatkuvuus on nyt turvattu, kysymyksiä herättää edelleen erityisesti esimerkiksi lain vaatimat eläkemääräykset.

Laki urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta (276/2009), eli ns. urheilijalaki, määrittelee urheilijoiden erityisaseman. Suomessa urheilijat eivät kuulu työtapaturma- ja ammattitautilain, työntekijän eläkelain (TyEL) tai yrittäjän eläkelain (YEL) piiriin. Ammattiurheilijat eivät myöskään Suomessa kuuluu työturvallisuuslain eivätkä työterveyslain alaisuuteen.

Mitä laki oikeastaan edellyttää?

Urheilun lajiliiton tai muun kilpailutoiminnasta vastaavan yhteisön on huolehdittava, että sen piirissä harjoitettavaan kilpailutoimintaan osallistuvat urheiluseurat ja muut urheilutoimintaa harjoittavat yhteisöt järjestävät lain mukaisen vakuutusturvan.

Urheilijaa on vakuutettava, jos hän saa veronalaista palkkaa vähintään 9 600 euroa pelikauden tai vuoden aikana. Tällöin seuran tai muu yhteisön on järjestettävä urheilijalle vakuutuksella lain mukainen turva laissa tarkoitetun tapaturman sekä vanhuuden varalta siihen asti, kun urheilija täyttää 65 vuotta.

Rahamäärä tarkistetaan vuosittain työntekijän eläkelaissa tarkoitetulla palkkakertoimella. Vuonna 2025 euromääräinen raja on 13 470 euroa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että alle tämän tulorajan jäävät urheilijat eivät kuulu lain soveltamisalaan, jolloin heillä ei ole lakisääteistä tapaturmavakuutusta lainkaan. Suomessa vakuutettuja urheilijoita on Suomen olympiakomitean mukaan noin 1200.

Vakuuttamisvelvollisuuden arvioinnissa huomioidaan kaikki samalle vuodelle tai pelikaudelle sovitut palkat, palkkiot ja verotettavat luontoisedut. Sen sijaan urheilumenestykseen sidottuja tulospalkkioita ei lasketa mukaan, koska niiden toteutuminen on aina epävarmaa.

Yksilöurheilijoiden osalta vakuutus on laissa säädetty vapaaehtoisen vakuuttamisen kautta. Lain esitöiden mukaan yksilöurheilijan osalta vakuuttamisvelvollisuus sopii huonosti yksilöurheilun luonteeseen. Lain mukaan, jos urheilija, jolla ei ole sopimusta, saa pääasiallisesti Suomessa harjoittamastaan urheilemisesta vuodessa veronalaista tuloa vähintään 9 600 euroa hänellä on oikeus ottaa lain mukainen vapaaehtoinen vakuutus.

Tapaturma

Tapaturman, eli äkillisen, odottamattoman ulkoisen tekijän aiheuttama vamman tai sairauden ja siitä seuranneen kuoleman, perusteella maksetaan korvausta kuntoutuskustannuksista, tapaturmaeläkettä, perhe-eläkettä, hautausapua, haittarahaa, hoitotukea, vaatelisää, kodinhoitokustannusten korvausta ja korvausta sairaanhoidon kustannuksista. Laki säätelee lisäksi esimerkiksi tapaturmaeläkkeestä pysyvän työkyvyttömyyden ajalta.

Tapaturmaeläkettä maksetaan viiden vuoden ajalta. Tapaturmaeläkkeen määrä on vuodessa 85 % urheilijan vuosityöansiosta. Tästä vuosityöansiosta vähennetään urheilijan kuntoutuksen jälkeen saamat ansiotulot, joka on vähintään ansiotulon määrä, joka vastaa kuntoutuksen jälkeistä ansiotasoa kuntoutusta vastaavassa työssä tai ammatissa. Vuosityöansio saa lain mukaan olla enintään 100 000 euroa. Tämäkin summa tarkastetaan vuosittain. Vuonna 2025 enimmäismäärä on 140 350 euroa. Pysyvän työkyvyttömyyden ajalta maksettavan tapaturmaeläkkeen perusteena käytetään 30 000 euron vuosityöansiota. Vuonna 2025 tämä raja on 42 110 euroa. Vapaaehtoisen vakuuttamisen perusteena käytetään vakuutuksen ottajan ja vakuutusyhtiön välillä sovittavaa vuosityöansiota, noudattaen kuitenkin lain enimmäismäärää.

Vanhuudenturva

Lain mukainen vanhuudenturva käsittää vanhuuseläkkeen, jota maksetaan siitä päivästä, jolloin urheilija täyttää työntekijän eläkelaissa hänen ikäluokalleen säädetyn vanhuuseläkkeen alaikärajan. Ennen vuotta 1965 syntyneelle urheilijalle vanhuuseläkettä maksetaan kuitenkin siitä päivästä, jolloin urheilija täyttää 65 vuotta. Vakuutusta varten vakuuttamisvelvollisen on suoritettava vakuutusmaksuna 4,5 prosenttia palkasta.

Urheilijalain mukainen tapaturmaturva voidaan järjestää vain vakuutusyhtiössä, jolla on oikeus myöntää vahinkovakuutusluokan 1 mukaisia vakuutuksia Suomessa vakuutusyhtiölain tai ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain nojalla.

Urheiluoikeus.fi on Skyline Legal -lakitoimiston ylläpitämä urheiluoikeuteen erikoistunut palvelu. Saat meiltä nopean ja asiantuntevan avun. Ota yhteyttä info@skylinelegal.fi.

Teksti: Stina Virkkala (LinkedIn)