Tuomio lajissa vai oikeudessa?

Euroopan unionin tuomioistuin totesi 1.8.2025 antamassaan tuomiossa (C-600/23), että kansallisten tuomioistuinten on voitava tarkastella CAS:n (Court of Arbitration for Sports) päätöksiä. Näin ollen CAS:n päätöksiä ei voida enää pitää "lopullisina". Milloin urheilussa voidaan ylipäätään hyödyntää kansallisia tuomioistuimia?

Urheilun itsesääntelyyn perustuvan kurinpitotoimien tehokkuus perustuu siihen, että toimet tulevat voimaan ilman viranomaismyötävaikutusta ja lähtökohtaisesti heti kun niistä on tehty päätös. Muutoksenhaku tapahtuu sekin lähtökohtaisesti urheilun omassa piirissä. Urheiluun on kuitenkin perustettu Urheilun oikeusturvalautakunta, joka on Suomessa riippumaton muutoksenhakuelin. Lisäksi on olemassa CAS, joka on luonnehdittu ylimmäksi välimiesoikeudeksi urheilussa. Se perustettiin tarpeeseen saada vaikeita urheilun riita-asioita ratkottavaksi puolueettomassa ja lajiliitoista riippumattomassa foorumissa niin, etteivät ne tule esiin tuomioistuimissa.

Yleisten tuomioistuinten käytettävyys urheilussa

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa ilman aiheetonta viivytystä. PL 21 § ei sisällä lakivaraumaa siitä, millaiset asiat on vietävä tuomioistuimeen, joten myös urheiluriitojen osalta noudatetaan yleisiä prosessinedellytyksiä.

Kansainvälisen tai kansallisen lajiliiton säännöillä ei voida estää urheilun riita-asian tutkimista suomalaisessa tuomioistuimessa. Tuomioistuimen toimivalta määräytyy prosessinedellytysten mukaan: asian on oltava tuomioistuinasia, kantajalla oltava oikeussuojan tarve, asia ei saa olla muualla vireillä eikä siitä saa olla lainvoimaista ratkaisua.

Tuomioistuimet eivät voi ratkaista asioita, joissa ei ole sovellettavissa oikeussääntöjä. Oikeussääntöjä ovat lait, asetukset ja muut laillisesti annetut normit; sen sijaan moraalisäännöt ja urheilun itsesääntelyyn perustuvat laji-, kilpailu- ja kurinpitosäännöt eivät ole oikeussääntöjä. Siksi merkittävä osa urheiluun liittyvistä kysymyksistä jää tuomioistuinten toimivallan ulkopuolelle.

Loppuvatko urheilun säännöt joskus?

Jotta urheilua koskeva riita voidaan tutkia tuomioistuimessa, kantajalla on oltava oikeussuojan tarve eli riittävä oikeudellinen intressi. Vaikka urheilun säännöt eivät ole oikeussääntöjä, tuomioistuimet voivat joutua arvioimaan niitä oikeudellisesti. Tuomioistuimessa käsiteltävä urheiluriita voi olla esimerkiksi sopimus-, vahingonkorvaus- tai yhdistysoikeudellinen asia, ja vaatimuksia voidaan tukea perusoikeuksilla. Pelkkä perusoikeusväite ei kuitenkaan yksin riitä tuomioistuinkäsittelyyn. Työ- ja sponsorisopimuksiin liittyvät vaatimukset ovat tavanomaisia riita-asioita, jotka voidaan käsitellä normaalisti ilman urheilun erityispiirteitä.

Korkeimman oikeuden ratkaisut osoittavat, milloin urheiluun liittyvä asia voi tulla tuomioistuimeen. Asia voidaan tutkia riippumatta urheilun sisäisestä riidanratkaisusta. Tapauksessa KKO 1998:122 urheilija vei dopingrikkomukseen perustuvan neljän vuoden kilpailukiellon tuomioistuimeen oikeusturvalautakunnan hylättyä valituksen. KKO katsoi, että kysymys dopingista voitiin ratkaista tuomioistuimessa yhdistyslain ja liiton sääntöjen estämättä, koska oikeussuojan tarve oli ilmeinen. Ratkaisu katsottiin yhdistys- tai sopimusoikeudelliseksi asiaksi, joka ylitti tuomioistuinkynnyksen.

KKO totesi, että urheilun sisäinen asia voi tulla tuomioistuimen tutkittavaksi ilmeisen ja riittävän oikeussuojan tarpeen perusteella. Merkitystä annetaan esimerkiksi sille, jos päätöksellä on merkittäviä ja pitkäkestoisia vaikutuksia urheilijalle. Merkittävämmät vaikutusten on ulotuttava kilpailua, ottelua tai harjoitusta pidemmälle.

Tämän tapauksen lisäksi korkein oikeus on käsitellyt urheilun piirissä esimerkiksi kunnianloukkauksia, väkivaltarikoksia sekä laitonta uhkausta.

EUT:n ratkaisun vaikutus asian saattamiseen yleiseen tuomioistuimeen

Monissa urheilulajeissa riitojen vieminen urheilun välimiesmenettelyyn ei yleensä perustu osapuolten vapaaseen suostumukseen, vaan se asetetaan yksipuolisesti urheilijoille ja seuroille kansainvälisten liittojen toimesta. Näissä olosuhteissa on olennaista, ettei välimiesmenettely heikennä niitä oikeuksia ja vapauksia, jotka EU-oikeuden perustavanlaatuiset säännöt takaavat. Näistä syistä unionin tuomioistuin katsoi, että kansallisilla tuomioistuimilla on oltava valtuudet yksityisten pyynnöstä tai omasta aloitteestaan suorittaa perusteellinen oikeudellinen arviointi siitä, ovatko urheilun välimiesoikeuden (CAS) antamat välimiesratkaisut EU:n julkisen järjestyksen mukaisia.

Tästä seuraa siis, että

• Kansalliset tuomioistuimet voivat tutkia CAS-päätöksiä
• Urheilijoilla ja seuroilla vahvempi oikeussuoja EU:ssa
• CAS ei ole "lopullinen" silloin, kun EU-oikeus on mukana
• Urheilujärjestöjen sääntöjä voidaan jättää soveltamatta, jos ne rajoittavat oikeutta päästä tuomioistuimeen
• Lisää oikeudellista valvontaa urheilun itsehallintoon

Urheiluoikeus.fi on Skyline Legal -lakitoimiston ylläpitämä urheiluoikeuteen erikoistunut palvelu. Saat meiltä nopean ja asiantuntevan avun. Ota yhteyttä info@skylinelegal.fi.

Teksti: Stina Virkkala (LinkedIn)