Milloin jääkiekon kaukalossa syntyvä väkivalta täyttää rikoksen tunnusmerkistön?

Edellisessä artikkelissamme käsittelimme sitä, milloin jääkiekossa syntyvä vahinko kuuluu pelin luonteeseen ja milloin kyse on oikeudettomasta teosta. Tässä jatkoartikkelissa syvennymme rikosoikeudelliseen vastuuseen ja sen edellytyksiin.

Rikosoikeudellisen vastuun rakenteessa kolme edellytystä

Rikosoikeudellinen vastuu ei synny automaattisesti siitä, että joku loukkaantuu kaukalossa. Vastuun syntyminen edellyttää kolmen edellytyksen samanaikaista täyttymistä:

1. Tunnusmerkistönmukaisuus eli teko vastaa jonkin rikossäännöksen kuvausta

2. Oikeudenvastaisuus eli mikään vastuuvapausperuste, kuten hätävarjelu tai loukatun suostumus, ei poista teon oikeudenvastaisuutta

3. Syyllisyys eli tekijä on syyntakeinen ja toiminut vaaditulla syyksiluettavuudella, eli käytännössä tahallisesti tai tuottamuksellisesti

Rikos käsitetään tunnusmerkistönmukaisesti oikeudenvastaiseksi teoksi, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä. Kaikki kolme edellytystä on siis oltava samanaikaisesti käsillä ennen kuin rikosoikeudellinen vastuu voi syntyä.

Pahoinpitelyn tunnusmerkistö

Jääkiekkopelissä tapahtuvaan väkivaltaan sovelletaan ensisijaisesti rikoslain pahoinpitelyä koskevia säännöksiä. Pahoinpitely täyttyy, jos tekijä tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa tai ilman väkivaltaa vahingoittaa terveyttä, aiheuttaa kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai vastaavaan tilaan.

Tunnusmerkistöä on syytä tarkastella kahdelta kannalta. Ensinnäkin fyysinen väkivalta, kuten lyönti mailalla, täyttää lähtökohtaisesti ruumiillisen väkivallan vaatimuksen. Toiseksi rangaistavuus ei edellytä näkyvää vammaa, vaan myös kivun aiheuttaminen tai tajuttomuus voi riittää tunnusmerkistön täyttämiseen. Pahoinpitely on törkeä, jos sillä aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, se tehdään erityisen raa'alla tai julmalla tavalla taikka siinä käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä, ja teko on lisäksi kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tahallisuus on rikosoikeuden ydinkysymys pelissä

Pahoinpitelyn rangaistavuus edellyttää tahallisuutta. Rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus. Lähtökohtaisesti teko on rangaistava vain tahallisena, jollei toisin säädetä.

Tahallisuus täyttyy, jos tekijä tarkoittaa seurauksen, pitää sitä varmana tai varsin todennäköisenä, tai pitää seurausta tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tekijän ei tarvitse nimenomaisesti pyrkiä vahingoittamaan vastustajaa. Riittää, että hän on teon hetkellä ymmärtänyt tai hänen on täytynyt ymmärtää vammojen aiheutumisen olevan varsin todennäköinen seuraus. Tahallisuus täyttyy, jos tekijä tarkoittaa tunnusmerkistön toteuttamista tai pitää sitä varmana tai varsin todennäköisenä.

Miten tahallisuus arvioitiin KKO:n ratkaisuissa?

Ratkaisussa KKO 1996:74 teon tahallisuutta arvioitiin erityisen tarkasti, sillä kolme oikeusastetta päätyi eri lopputuloksiin. Käräjäoikeus katsoi, että pelissä tapahtuvan teon tahallisuuden arviointiin olisi sovellettava ankarampaa kynnystä kuin normaalielämässä, niin sanottua tarkoitustahallisuutta. KKO hylkäsi tämän kannan. KKO katsoi, että huitaistessaan mailalla kohti ylävartaloa tekijän "on täytynyt käsittää", että vammojen aiheutuminen oli lyönnin varsin todennäköinen seuraus, jolloin vammat oli aiheutettu tahallaan.

Pelitilanne ei siis oikeuta ankarampaan tahallisuusvaatimukseen. Myös urheilukontekstissa riittää, että tekijän on täytynyt pitää vahingon aiheutumista varsin todennäköisenä. KKO katsoi lisäksi, että kun peli oli vihelletty poikki ja aikaa oli ollut riittävästi pelaamisen keskeyttämiseksi, lyönti oli tahallinen.

Ratkaisussa KKO 1997:129 tahallisuuden arvioinnissa korostui se, millaiseen tilanteeseen teko kohdistui. KKO katsoi tahallisuuden täyttyvän tilanteessa, jossa tekijä ylitti pelitilanteessa jääkiekolle tavanomaisen rajuuden ja voimankäytön rajat ja hänen "on täytynyt käsittää", että vammojen syntyminen oli varsin todennäköinen seuraus menettelystä.

Loukatun suostumus on vastuusta vapauttava peruste

Vaikka pahoinpitelyn tunnusmerkistö täyttyisi, vastuu voi poistua, jos teko on tapahtunut loukatun pätevällä suostumuksella. Jääkiekossa tämä tarkoittaa sitä, että pelaajan katsotaan hyväksyneen tietyn riskitason astuessaan kaukaloon.

Pätevän suostumuksen edellytyksiä ovat muun muassa se, että suostumuksen antaja on oikeushyvän haltija eli sellaista asiaa, jonka oikeusjärjestys katsoo olevan suojelun arvoista, hänellä on määräysvalta oikeushyvästä, suostumuksenantajalla on kyky ymmärtää merkitys ja sisältö, suostumus on annettu vapaaehtoisesti eikä se ole saatu pakolla tai erehdyttämällä, suostumus on voimassa teon hetkellä ja se on riittävän täsmällinen.

Jääkiekkokontekstissa hiljainen suostumus syntyy pelaajan osallistuessa peliin. KKO:n mukaan jääkiekko on nopeatempoista ja siihen kuuluu häirintä ja rajut taklaukset, ja pelaajan katsotaan osallistumalla hyväksyneen sen, että hän voi ottelun aikana saada yleensä lievähköjä vammoja myös sääntöjenvastaisista otteista.

Tämä hiljainen suostumus ei kuitenkaan ole rajaton. Hovioikeuden linjauksen mukaisesti pelaajat eivät peliin osallistumalla anna suostumustaan sääntöjen vastaisten voimakeinojen käytölle, ja kanssapelaajan tahallinen vahingoittaminen jää sekä sääntöjen että suostumuksen ulkopuolelle.

Suostumuksen ehdoton ylärajana vakavat tai korvaamattomat seuraukset

Oikeuskäytännössä suostumukselle on asetettu ehdoton yläraja. Pahoinpitelyissä suostumus ei poista rangaistusvastuuta kaikilta pahoinpitelyiltä, ja oikeuskirjallisuudessa rajana on pidetty törkeän pahoinpitelyn vakavuusasteelle yltäviä terveyden loukkauksia. Tällainen teko ei jäisi rankaisematta uhrin kanssa yhteisymmärryksessäkään.

Tämä merkitsee jääkiekkopelissä sitä, että mitä vakavammasta loukkaantumisesta on kyse, sitä vähemmän suostumuksella on merkitystä, vaikka loukkaantuminen tapahtuisi pelitapahtuman yhteydessä.

Suostumuksen rajat ylittyvät, kun teko poikkeaa pelin luonteesta

Rikosoikeudellisen arvioinnin kohteeksi tulevat pääsääntöisesti vain teot, jotka selkeästi poikkeavat tavanomaisista pelitapahtumista, kuten jäällä kaatuneen vastustajan huitaiseminen mailalla.

Hovioikeuden ratkaisussa VaaHO:2025:6 vahvistettiin sama periaate. Suostumus voi tietyissä rikoksissa estää tunnusmerkistön täyttymisen silloin, kun tunnusmerkistö edellyttää teon olevan vastoin uhrin tahtoa, mutta suostumuksen oppi ei ole rajaton.

Jos toiminta menee yli sen, mihin on tosiasiallisesti suostuttu, vastuu syntyy siltä osin kuin suostumus ei kata. Käräjäoikeus katsoi, että tekijä ylitti suostumuksen rajat ja jatkoi väkivaltaa, vaikka toinen kielsi ja huusi kivusta, ja luki tämän pahoinpitelynä syyksi. Vaikka tämä ratkaisu ei koskenut urheilua, sen periaate on suoraan sovellettavissa. Suostumuksen ylittyminen on nimenomaan se hetki, josta rikosoikeudellinen vastuu voi alkaa.

Arviointikehikon kolme ratkaisevaa kysymystä

Oikeuskäytännöstä voidaan johtaa kolme kysymystä, joihin tuomioistuin hakee vastausta arvioidessaan pelitilanteessa syntynyttä vahinkoa:

1. Onko teko tunnusmerkistönmukainen? Onko kyseessä ruumiillinen väkivalta, terveyden vahingoittaminen, kivun aiheuttaminen tai tajuttomuuden aiheuttaminen?

2. Kattaako loukatun suostumus teon? Onko teko sellainen, johon pelaajan voidaan katsoa suostuneen peliin osallistumalla? Suostumus kattaa tavanomaiset pelitilanteiden riskit, mukaan lukien lievähköt sääntöjenvastaisten tekojen aiheuttamat vammat. Se ei kata tekoja, jotka selkeästi poikkeavat pelin luonteesta, eivätkä vakavia tai korvaamattomia terveyden loukkauksia.

3. Onko teko tahallinen? Onko tekijä tarkoittanut vahingon aiheuttamista, tai onko hänen täytynyt käsittää se varsin todennäköiseksi seuraukseksi? Jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä tunnusmerkistön edellyttämistä tosiseikoista tai erehtyy niistä, teko ei ole tahallinen. 

Urheiluoikeus.fi on Skyline Legal -lakitoimiston ylläpitämä urheiluoikeuteen erikoistunut palvelu. Saat meiltä nopean ja asiantuntevan avun. Ota yhteyttä info@skylinelegal.fi.